palatakseni asiaan, oon nyt täydellisessä levossa ja liikuntakiellossa. polvessa ei oo mitää murtumia - onneksi. pehmytkudosvamma. kaks viikkoo lepoo, mieluiten neljä.
hienosti menee koko loppukausi täs sivu suun. jes<3 mun tekis nyt jo mieli juosta ilman kipua ja kovaa ja nauttia joka askeleesta tuolla ihanan syksyisessä ilmassa, ja haistella sitä syksyn tuoksua ja värejä.
ai kuinnii liikuntavierotusoireet? kyl sen huomaa ku jotaa on tehny koko aika, ja sit sitä ei voi tehä ni miltä tuntuu tai mitä jää jälelle.. en tiie mite tuun kestämää, tämmöset loukkaantumiset ei sovi mulle
taianki olla riippuvaine urheiluu.
tällee useemman päivän jälkee, tää jalka on vieläki kipee. mua pelottaa et se ei parane ikinä.. tai et en voi jatkaa urheilua täysillä.. vaik oon ollu levossa ja en oo tehny mitää.. ehkä panikoin liikaa? tai sit siin on jotaa vakavampaa..? :s huhhuh
älkää ottako vakavasti, lapsi on terve ku se leikkiii |
mua ärsyttää iha sikana semmoset ihmiset jotka jaksaa jauhaa jotaa vanhaa juttuu. kui rasittavaa :__:
ja sit ne kauppojen epäystävälliset myyjät, jotka näprää kynsiää tai jotaa muuta vastaavaa, tai vastaa tosi nasevasti kysymyksii, tai hylkää asiakkaan kesken palvelun ja avun tarpeen. anteeks vaa mut miks pitää mennä asiakaspalvelu hommii töihin, jos ei tuu olemaa ystävällinen ja mukava? okei, jokaisel on ne pahat päivät, mut se pitäs onnistuu sulkemaa pois edes työskentelyn ajaks. että jos tunnistatte ittenne tosta, ni kysykää iteltänne ootteko oikeessa ammatissa - kiitos :)
ps. meilläki oli koulukuvaus ja must tuntuu et se meni perseellee... :D:D:
-emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti